Keijo Valkama

Rekkamies puutavara-auton puikoissa nauttii haasteista

Keijo Valkama on ajanut raskaita autoja puolet elämästään, parikymmentä vuotta, puutavara-autoa noin seitsemän. Mikä vetää miestä tien päälle asfaltilla ja metsätaipaleilla?

”Kyllä ne haasteet ovat työn suola”, Keijo paljastaa. ”Puutavaran kaukokuljetus pyörii ympäri vuorokauden kaikkina vuodenaikoina. Kuvittele joulukuinen aamuyö vesijäisellä mäkitaipaleella,  metsäautotiellä Keski-Suomessa. Ja autossa täysi kuorma päällä”, hän maalailee. Se on mies ja auton järeä tekniikka vastaan luonto. Ei sovi kaikille, mutta joillekin oikein todella hyvin.

Keijon ura on edennyt puutavara-autonkuljettajasta alan opettajaksi Jämsän ammattiopistoon. Nykyisin mies ajaa puutavara-autoa viikonloppuisin.

”Haluan pysytellä ajan tasalla autojen ja tietotekniikan kehityksen suhteen ja tarjota opiskelijoille tuoreimmat tiedot työelämästä”, perustelee Keijo.

Kuorma päällä länteen ja takaisin

Keijon tavallinen työrupeamansa alkaa kotona Orivedellä lauantaiaamuna. Puutavararekkaa arkisin kuljettava kollega on tehnyt kuorman valmiiksi ja Keijo pääsee suoraan tien päälle.

”Ajamme kuusta Vilppulaan, mäntyä Karinaisiin tai Merikarvialle sekä koivu- ja mäntykuitua Äänekoskelle. Paluukuormissa kuusikuitua tai –tukkia Keski-Suomesta Jämsänkoskelle” Keijo selvittää. Koko logistinen härdelli pyörii tietokonepohjaisesti ensin harvesterien ja ajokoneiden ja sitten puutavara-auton näytöillä metsäyhtiön keskuskoneiden kautta. Hieno systeemi!

”Metsäyhtiön keskuskoneelle kertyy tieto harvesterin hakkaamista kuutioista, jotka ajokone on kuljettanut metsätien varteen. Metsäyhtiöltä tulee puutavara-autoon tieto metsäautotien varressa olevista tavaralajeista ja kuutioista. Varastoalueen koordinaatit singahtavat auton näytölle ajomääräyksineen”, kuvaa Keijo.

Ja sama toimii toisinkin päin. Kun autonkuljettaja käy tehtaalla purkamassa kuormansa, hänellä on auton tietokoneella ohjeet paluukuormasta. Kuljettaja voi rauhassa käydä syömässä tai pitää lakimääräiset taukonsa, kun jatkokeikka on selvillä. Keijon tavallinen työpäivä rekan puikoissa kestää kahdeksasta kymmeneen tuntia. Jos tehtaalla on ruuhkaa, voi mennä pidempäänkin.

Suomen autokanta hyvässä kuosissa

Suomen teillä liikkuva puutavara-autot ovat Keijon mielestä uusia ja hyvässä timmissä. Korjaamista ja säätämistä kuljettajan vastuulle jää yleensä varsin vähän.

”Minun työnantajallani viikot ajava kuljettaja tekee perushuollot eli öljynvaihdot ja huolehtii nosturin rasvauksista. Isommat hommat tekee ammattikorjaamo. Jotkut yritykset ovat tehneet huoltosopimuksia, joiden perusteella pienetkin hommat tehdään merkkikorjaamossa”, Keijo tietää.

Opettaja itsekin opin tiellä

Keijo aloitti syksyllä 2008 Hämeen ammattikorkeakoulussa liikenneinsinööriopinnot. Tutkinnon suorittaminen työn ohessa on melkoinen rypistys. Tutkintopaperin avaamat uudet mahdollisuudet kuitenkin houkuttavat. Ties minne tuleva lehtori-puutavara-autonkuljettaja vielä päätyykään!

Ainakin hän on päätynyt hauskalta kuulostavaan vapaaehtoistyöhön. Keijo on Oriveden Ponnistuksen naisjoukkueen huoltaja! Tietämättömille tiedoksi, että OrPo on huipputason lentisjoukkue. Aiemmin joukkueen riveissä itsekin palloa mättänyt Keijo suostui ilomielin tutun valmentajan pyyntöön.

”Tänä vuonna en lentishommiin ole opintojen vuoksi ehtinyt, mutta ensi vuonna ehkä”, hän suunnittelee.